Alice In Chains vakuutti perusvarmoin ottein

Alice In Chains vuosimallia 2006 toimii vankasti. Laulaja William Duvallilla vahvistettu AIC-kolmikko esitti varmaotteisen keikan, jonka aikana kuultiin kaikki olennaiset alicebiisit. Keikka alkoi Sludge Factoryllä ja päättyi Would?:iin. Matkan varrella soi mm. Them Bones, Dam That River, Man In The Box, Angry Chair ja Rooster. Keikasta kokonaisuutena jäi sellainen kuva, että bändi heittää nyt kaikki klassikot perusvarmasti todistaakseen, että kyllä täältä vielä pesee. Erityisiä yllätyksiä settiin ei sisältynyt.

Bändin edesmennyt laulaja Layne Staley tuli mieleen useammankin kappaleen aikana. Esimerkiksi Junkheadin kertosäkeistö “what’s my drug of choice / what have you got / I don’t go broke / and I do it a lot” palautti mieleen herra Staleyn päihteisen elämäntavan, joka lopulta ajoi miehen kuolemaan.

William Duvall suoriutui pestistään varsin hyvin. Hänen äänensä on erilainen kuin Layne Staleyllä, mutta tuskin ideana on ollutkaan luoda täydellistä Layne Staley -imitaatiota. Tärkeintä on, että laulaja sopii kokonaisuuteen omalla tavallaan.

Jerry Cantrell sanoi keikan päätteeksi, että “It won’t take us another 14 years to get back in Finland”. Alice In Chains, tervetuloa uudelleen.

  • h lehto

    Se oli jokseenkin niin hyvä kuin vain ennalta tuntemattoman laulajan AIC-keikka voi olla. Hyvin ne vetivät!

  • http://www.lavonardo.net/blog/ lavonardo

    Tarkoittaako yllätysten puuttuminen myös sitä, ettei uusia biisejä ollut tarjolla?

  • eee

    Settilista (encore suluissa):

    Sludge Factory

    Dam that River

    Rain When I Die

    It Ain't Like That

    Angry Chair

    Man in the Box

    Again

    Junkhead

    Down in a Hole

    No Excuses

    We Die Young

    Them Bones

    (Dirt)

    (Rooster)

    (Would?)

    Onko siinä sitten yllätyksiä? En tiedä mikä teidät yllättäisi. Kyllähän sitä voi lähteä ihan perusoletuksella, että kun Alice in Chains soittaa, niin soittavat Alice in Chainsin ralleja.

    Hiphei!

  • arrto

    Yllätys olisi ollut, jos olisivat esittäneet aivan uusia biisejä, biisit olisivat poikenneet albumiversioita jotenkin, tai että Dirt-levyltä olisi soitettu alle 6 kappaletta. Mutta keikka oli erinomainen, eikä yllätykset likikään aina ole positiivinen juttu. Kyllä se olis ollut pettymys, jos olisivatkin heittäneet freeform-jazz -keikan.

  • http://www.roklintu.com/ hlehto

    Tai Jazz-odysseian! "Hope you like our new direction."

  • MINÄ

    mahtava keikka!ei muuta kun äijät studioon!!!

  • jar of mosquitos

    Nyt harmittaa, kun en pienikokoisena tyttönä tunkenut ja puskenut sinne hemmetin eturiviin.

    Keikka oli mahtava. Tuli kyyneleet silmiin.

    Mutta jos Liisat nyt vielä nykyisellä kokoonpanollaan menisivät ja äänittäisivät levyn "vanhojen muistojen kunniaksi"… Ei, luulen että en ole ainoa, joka haluaa muistaa AIC:n sellaisena kuin se joskus oli. Cantrellin ja Staleyn hengentuotoksena.

  • Pingback: Roklintu - Pika-arvostelu: Alice In Chains: Black Gives Way to Blue