Timo Rautiainen: Sarvivuori
Mitä Timo Rautiainen on ilman Trio Niskalaukausta?
Enemmän.
Vaikka Trio Niskalaukaus teki hienoa musiikkia, Niskis-soundi oli aika rajoittava. Kaikki tuntui olevan yhdestä muotista. Vaikka kuinka hienoja biisejä tehtäisiin, kaikki uusi tuntuisi vanhan toistolta. Ei siis ihme, että en innostunut viimeisimmästä Niskalaukaus-tuotoksesta. Sen sijaan uusi Sarvivuori-levy tuli takavasemmalta, yllätti meikäläisen ja räjäytti pankin.
Nyt sooloprojekti Rautiainen toimii vapaammassa muodossa. Sarvivuori-levyllä tuttu soundi on tallella, mutta myös paljon muita vaihtoehtoja kuullaan. Se, jos mikä, herättää Rautiaisen kuuntelijan uudestaan.
Rautiainen on aina ollut hieno biisinkirjoittaja. Esimerkiksi Surupuku olisi ollut iso hitti, vaikka sen olisi esittänyt Gimmel sessiomuusikkotaustalla. Nyt, kun biisit erottuvat toisistaan ja soitinvalikoima ja soundi valitaan biisin ehdoilla, Rautiainen on suurempi kuin koskaan.
Kovin suuri salaliittoteoreetikko ei tarvitse olla, että löytäisi jotain viimeaikaisiin Nightwish-tapahtumiin viittaavaa Nightwish-kanttori Tuomas Holopaisen säveltämästä ja sanoittamasta viimeisestä biisistä Hiljaisen talven lapsi. “Toisen suulla lauluni laulan, kaikkeni kannan kehtojen hautaan.” “Taivaani etsintä päättyi kultaan ja kyyneliin.”