Roklintu

Jukka Poika ja Jenkkarekka: Apajilla

8.4.2006 – 21:43 by admin

Kun tekee kaiken itse ja tekee hommat aivan omalla tavallaan, kaikesta tulee äärimmäisempää. Hyvyys ja huonous korostuu.

Jukka Poika ja Jenkkarekka osoittaa uunituoreella Apajilla-levyllä esimerkillään, mitä tarkoitan.

Ideana suomenkielinen reggae – toimii julmetun hyvin.

Konsepti itsepalvelumyymälästä verkossa, josta voi ensin imuroida biisin ja maksaa sitten jälkikäteen tilille euron, jos jaksaa – toimii julmetun hyvin.

Piiloraita keskellä levyä, joka sekoittaa loppulevyn numeroinnin – vähän käsittämättömän huono idea. (Miksi Claptonin mainio Cocaine on piiloraitana? Eikö käännökseen saatu lupaa?)

Cover Tiellä ken vaeltaa -uskontotuntikidutuskappaleesta – ei mitenkään järin toimiva idea.

Joka maataan viljelee jo kymmenennentuhannennenkerran kuulemiskerran jälkeen taas levylle: ei lainkaan hyvä idea.

Yltiöpositiivinen ja leppoisa asenne, joka lokalisoi reggaen Suomeen, se toimii. Levyn ensimmäinen puolisko, se toimii aivan järjettömän hyvin.

Kollega Rockin (Jukka Poika saattaa omata lappeen Rantalaisia sukujuuria) tarina muusikoista festarimatkoillaan bensa-asemilla – klassikkomateriaalia.

Puoliksi tämä on mahtavaa, kolmasosaksi vastenmielistä tahkoamista. Se on valtavasti enemmän kuin mitä suuri osa musiikista voi tarjota. Ainahan ne heikommat raidat voi hypätä yli ja keskittyä siihen, mikä on loistavaa.

Tagit: Levyarviot