Roklintu

Brendan Mullen: Whores & Dave Navarro/Neil Strauss: Don’t Try This at Home

5.2.2006 – 14:49 by admin

Joulupukki toi kaksi tuoreehkoa Jane’s Addiction -kirjaa, jotka kahlasin läpi.

Brendan Mullenin toimittama Whores keskittyy etupäässä Jane’s Addictioniin Perry Farrellin silmien läpi, kun Navarron oma Don’t Try This at Home kertoo asian niin kuin Navarro sen näkee.

Whoresin suurin anti on Jane’s Addictionin alkuaikojen dokumentoinnissa. Suurelta osin Jane’sin koko tuotannon biisit olivat kasattu Perryn ja Eric Averyn jameista jo ennen ensimmäisen livelevyn julkaisua, eikä sen jälkeen suuremmin uutta materiaalia kirjoitettu ennen vuoden 2003 Strays-levyä.

Alkuaikoihin ennen ensimmäistä levyä paneudutaan antaumuksella ja kulttisuosioon johtaneita edesottamuksia kuvaillaan pitkästi ja tarkasti. Sen jälkeen suosio iskee, ja muutamalla kappaleella kuitataan kaksi rockhistorian kovimpiin kuuluvaa levyä: Nothing’s Shocking ja Ritual de lo Habitual. Jane’s Relapse -kiertue ja Strays-levy ja -kiertue kuitataan muutamalla hassulla sivulla.

Vaikka hieman hassulta tuntuukin, kirjan painotus lienee oikea. Ritual de lo Habitualin nauhoituksissa bändi ei juurikaan toisiaan nähnyt ja Ritualista tuli ilmiömäinen levy siitä ajasta huolimatta, ei sen takia. Se, mikä siitä levystä teki erinomaisen, oli rakennettu jo ennen ensimmäisenkään levytyssopimuksen tekemistä. Sitä ei onnistunut pilaamaan edes se, että kolme neljäsosaa bändistä oli toistensa kanssa riidoissa olevia heroiininistejä levyn äänitysten aikana.

Jane’s Addictionia seuranneen Porno for Pyrosin uraa ei auttanut myöskään se, että Perry Farrell ei omien sanojensa mukaan poistunut kotoa ilman crackia. Jälleen, siitä huolimatta kaksi hyvää levyä saatiin aikaan.

Yllättävin juttu tarinassa oli, kuinka törkeästi Perry vedätti bändin tulot itselleen sekä Jane’s Addictionissa (Perry 67,5%, muut 12,5% per naama - vaikkakin jälkikäteen on tasoitettu osuuksia) että Porno for Pyrosissa. Ei ihme, että pinna on ollut tiukalla.

Don’t Try This at Home kertoo erilaisen tarinan. Musiikista kirjassa puhutaan lähinnä siteeksi. Pääsisältö on Navarron addiktio. Suhteesta Carmen Electran kanssa avaudutaan enemmän kuin musiikista. Siinä mielessä Don’t Try This at Home on lähellä Anthony Kiedisin Scar Tissue -elämänkertaa.

Viihdyttävää neljän tähden lukemista nämä molemmat ovat, mutta ei näissä kovin syvälle päästä.

Kummasti näissä lyhyeen loppuneiden menestyneiden bändien rok-elämänkerroissa tuntuu olevan tuo heroiini se yhteinen nimittäjä.

Tagit: Kirja-arviot