Iron Maiden Hartwall areenalla 6.7.
Iron maidenilla on Suomessa erittäin uskollisia faneja. Ja paljon. Tämä fakta ei ole ollut epäselvä aikaisemminkaan, mutta silti täytyi ihmetellä sitä tunnelmaa, joka areenalla vallitsi ennen keskiviikkoista keikkaa. Aalto kiersi ympäri katsomoa ja kun kitarateknikko intoutui soittamaan pätkiä Blitzkrieg Bobista, Highway to hellistä ja Paranoidista, yleisö osoitti suosiotaan.
Lämmittelybändinä toiminut Mastodon jäi näkemättä, mutta Iron Maidenin keikka oli varmaa tavaraa. Bruce Dickinson heilui ympäri lavaa, mutta kävi varsin usein lavan takana virkistäytymässä. Ymmärtäähän sen, että lähes viisikymppinen ei jaksa juosta lavalla ilman hengähdystaukoja. Brucen lepotauot oli toki mietitty sopiviin kohtiin kappaleita ja muut bändin jäsenet jaksoivat sillä välin pitää tunnelmaa yllä kiitettävästi.
Lavarakennelma oli perusrakenteeltaan samankaltainen, mutta karumpi kuin bändin edellisellä Helsingin vierailulla 2003. NYT-liitteessäkin esitelty Nicko McBrainin rumpusetti oli kummallisesti sijoitettu lavasteiden väliin, joten aivan kaikkialta ei rumputyöskentelyä pystynyt esteettä seuraamaan. Taustakankaat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja tietenkin Eddie vieraili lavalla moneen otteeseen.
Ruotsin stadionkonserttiin päättyneellä kiertueella Iron Maiden soitti biisejä neljältä ensimmäiseltä albumiltaan. Itseltäni bändin alkuvuosien tuotantoon tutustuminen on jäänyt hieman vajaaksi, joten osa keikan kappaleista livahti ohi aiheuttamatta suurta tunnekuohua. Keikka oli mainio tällaisenaankin, mutta en olisi pistänyt pahakseni, vaikka bändi olisi soittanut esim. Powerslave tai Seventh Son Of A Seventh Son -levyjen kappaleita.
Välispiikeissä Dickinson kertoi, että ensi vuonna bändillä on suunnitelmissa uusi levy. Keikkapalkkion lisäksi bändin jäsenet kuittasivat varmasti mukavat rahat fanituotteista. Itseltäni 35 euron hintainen (kalliimpiakin oli) virallinen bändipaita jäi ostamatta, kuten myös areenan lähettyvillä myynnissä olleet halvemmat piraattipaidat.