Black Label Society @ Tavastia, 9.6.2005
Eilen tuli taas koettua yksi kovimmista rock keikoista pitkään aikaan, eikä tilannetta lainkaan heikentänyt se että kyse oli raskaasta musiikista Zakk Wylden malliin. Se mikä tapahtumassa tuli selkeäksi, oli että kyseessä on yksi raskaamman musiikin kovimmista kitaristeista, joka hoiti hommansa paremmin kuin hyvin. Keikan aikana nähtiin kliseisinäkin pidettäviä kitarasankarien tempauksia, kuten soolo niskan takana ja hampailla soittaen, mutta mikä teki tapauksesta mainitsemisen arvoisen on se että tuo soolo myös kuulosta tolkuttoman hyvältä.
Keikalla soitti myös
Black Label Societyn edellisestä vierailusta on vierähtänyt jo tovi, joten ei ole ihmekään että lipun Tavastialle myytiin loppuun muutamassa tunnissa. Paikalle saapuneessa väessä oli selkeästi nähtävissä taipumus metallisempaan musiikkiin, mutta myös ns. Biker-henkinen pukeutuminen on kovassa suosiossa. Huomioitavaa on myös etten muista koskaan nähneeni Tavastian lattialla niin montaa tyhjää tuoppia kuin tämän keikan jälkeen, ne kirjaimellisesti kolisivat jokaisella askeleella salista poistuttaessa.
Mutta itse asiaan, eli keikkaan. Lavalle oli raahattu rekvisiittaa punaisten hälytysvalojen, taustalla roikkuvan mafia aiheisen kankaan, lavan edustaa koristavien pääkallojen ja paksusta ketjusta hitsatun mikrofoni-standien muodossa, joka kieltämättä istui yhtyeen tyyliin. Keikka aloitettiin Kummisetä elokuvasta tutun häävalssin tahtiin, joka jälkeen itse yhtye saapui lavalle päräyttäen moottorit käyntiin. Illan ensimmäinen kohokohta tuli eteen yllättävän nopeasti, kun bändi soitti Dimebag Darrellille omistetun In This River kappaleen ja innoitti yleisön valaisemaan pimeää salia sytyttimillään.
Seuraava huippuhetki koettiin keikan puolenvälin jälkeen, jolloin muu yhtye siirtyi backtagen suojiin ja Herra Wylde vaihtoi sähkökitaran akustiseen serkkuunsa sekä aloitti hulvattoman akustisen jammailuosuuden. Jammailun aikana yleisöä viihdytettiin hauskoilla sekä teknisillä tilutuksilla, herkällä tunnelmoinnilla, vimmatulla sooloilulla sekä loppuun soitetulla Ozzyn Mama I’m Coming Home kappaleella, jonka yleisö lauloi alusta loppuun. Todella erikoinen ja hieno kokemus, joka ei ihan joka bändiltä luonnistuisi.
Laajennetussa artikkelissa hieman lisää tekstiä, keikalla soitetut kappaleet sekä muutama (heikkolaatuinen) kuva.
Kaiken kaikkiaan keikka oli äärimmäisen onnistunut, vaikka paikoitellen soolojen ja tiluttelun määrä tavoitteli ärsyttävyyskynnystä, ei se sitä kuitenkaan koskaan ylittänyt. Kokonaisuus oli hienosti jaksotettu rauhallisempiin ja raskaampiin kohtiin, jolloin keikka tuntui alkavan uudelleen akustisen session jälkeen, joka myös tuntui lataavan kuulijoiden akut täyteen ja menoa saattoi jatkaa.
Keikan aikana Wylde toi usein esiin prätkäjengeistä tutun chapter (paikallisosasto) ajattelun ja kehoitti Black Label Societyn suomen jaoston jäseniä huutamaan, mylvimään, heiluttamaan nyrkkiään ja niin edelleen. Bändillä on jopa käytössään em. jengeistä tuttu “värit” ajattelu, eli nahkaliiveissä olevien merkkien perusteella tunnistaa jäsenen, osaston ja muut määreet, joten laajennetun perheen jäsenien on helpompi tunnistaa toisensa.
Asian ympärillä tapahtuneista tempauksista mainittakoon Godsplague yhtyeen vokalisti-Nicon ja kitaristi-Eugen kunnostautuminen fanittamisen saralla, jotka saivat aiemmin päivällä idoliltaan (jutustelun ja kaljoittelun lisäksi) nimikirjoitukset käsivarsiinsa. Muutamaa tuntia ennen keikkaa parivaljakko saapui paikalle esitellen uutukaisia tatuointejaan, joissa on siis ikuistettuna Herra Wylden kirjoittamat tekstit ja nimikirjoitus.
Keikan kappalelistaus, joka ei ole 100% luotettava mutta lähellä kuitenkin:
- 1. Stoned & Drunk
- 2. Destruction Overdrive
- 3. Been A Long Time
- 4. Funeral Bell
- 5. Suffering Overdue
- 6. In This River
- 7. Suicide Messiah
- 8. Zakk Wylden akustinen jamitus
- 9. Mama I�m Coming Home
- 10. Demise of Sanity
- 11. Spread Your Wings
- 12. Spoke In The Wheel
- 13. Fire It Up
- 14. Stillborn
- 15. Genocide Junkies
Pahoittelen kuvien onnetonta laatua, kännykällä ei kummempaa saa aikaan ja ovella kiellettiin oikealla kameralla kuvaaminen (väittivät kuvaavansa DVD:lle materiaalia).
