Eels: Blinking Lights and Other Revelations

Olen aika moneen kertaan sahannut läpi Eelsin uuden tupla-albumin. Se ei ole vielä iskenyt, vaan on pikemminkin jäänyt hieman pliisuksi.

Rajuimmillaan mennään keskitemporoksotuksissa, mutta valtaosa levystä on herkistelyä pienellä ja hiljaisella soitinvalikoimalla. Kovin kaukaa ei tarvitse hakea vertailukohtaa Daisies of the Galaxyyn tai Electro-Shock Bluesiin.

Hey Man on loistava biisi Souljackerin ajan Eelsin hengessä ja ehdottomasti albumin rok-puolen valopilkku.

Vaikuttaa siltä, että en ole tajunnut jotain. Metacriticin arvioissa tämä levy johtaa vuoden 2005 parhaalla arvostelukeskiarvolla. Arvioissa ainoa alle 80 pisteen arvio oli aina-yhtä-negatiiviselta Pitchforkilta (joka antoi esimerkiksi Mars Voltan Frances the Mutelle arvosanan 2/10).

Olin hieman yllättynyt – ilmeisesti levyssä on sittenkin se nerous. Tuskin nämä arvostelijat piruuttaan tätä levyä hehkuttavat, haukkuivathan ne edellisen maksimissaan keskinkertaisen Shootenannyn maanrakoon.

Pitää tutkia vielä lisää, ehkä löydän sen lopulta.

nine inch nails: with teeth

Kuusi vuotta taas meni edellisestä levystä, mutta tulipa NIN takaisin. Kahta samantyylistä levyä ei ole aikaisemmin nähty, joten ei ollut yllätys, että sointi oli taas muuttunut melkoisesti. Toki tämän nine inch nailsiksi tunnistaa heti, mutta Fragileen verrattuna ollaan ihan eri linjoilla.

Ennakkohuhut siitä, ettei levyllä käytettäisi lainkaan sointuja, vaan pelkästään yksittäisiä ääniä, ovat minusta liioiteltuja. Kyllähän siellä voimasoinnut surraavat taustalla taas, vaikka paljon löytyy noita yksittäisiäkin ääniä, joita levitetään jättimäisellä säröllä täyttämään äänimaisemaa vähän enemmän.

Sointi on säröistä ja orgaanista (NIN-skaalalla orgaanista), mutta ei samalla tavalla kuin Brokenilla, jossa kitarat möyrysivät kaiken päällä vallina.

Closerin veroisia radio-/MTV-hittejä tältä levyltä ei löydy, mutta kukapa niitä kaipaakaan. Fanikannassa vastaanotto on ollut varovaisen positiivinen.

Tasapainoinen kokonaisuus tämä With Teeth on, mutta vähän jää vielä parantamisenkin varaa seuraavaan levyyn.

Jännityksellä odottelen Amerikasta tilattua Dualdisc-versiota, jossa olisi 5.1-miksaus tästä levystä.