Omistamisesta ja aitoudesta

Hetken maisteltuani olen tullut siihen tulokseen, että jokin on mennyt vikaan uudessa NINissä pakkausmielessä.

Kun ihan oikeasti ostaa ne levyt, eikä vain imuroi jostain, yksi tärkeimmistä eduista on hieno pakkaus, jossa on kaikki mahdollinen lisätieto ja tilpehööri. With Teethin pakkauksessa ei ole jumaliste yhtään mitään. Siellä ei ole lyriikoita (tästä vielä selvitään), eikä sen paremmin mitään muuta tietoa levystä kuin tuottajien nimet (Trent Reznor ja Alan Moulder). Esittäjiä ei löydy, missään ei mainita, että olisiko se Reznorin Trent tämän levyn esittänyt, eikä Dave Grohlista mainita sanaakaan.

On vain teksti: ”Complete information: www.nin.com/with_teeth”.

Miksei tuo ollut vaikka levyllä digitaalisessa muodossa, jos sen paperille saaminen on mahdoton ajatus? Miksi siitä on ruudulla katseltava ja printtilaatuinen versio, jos sitä ei ole tarkoitettu paperilla katseltavaksi?

Tai se kaikkein suurin kysymys: miksi ihmeessä se on verkossa, eikä konkreettisella, käsinkosketeltavalla paperilla?

Verkossa olevassa häkellyttävän hankalasti selattavissa olevassa PDF:ssä sitten on kaikki kaivattava – ja detaljeja on liiaksikin asti: ”Hair: Eric Gabriel”. Miksi se on tehty PDF:nä ylipäänsä – ei tuota voi kunnolla selata. Muutama tunti Flash-työtä, ja sama olisi ollut näyttävämpänä verkossa. Se ei tässä satojentuhansien eurojen projektissa olisi tuntunut yhtään missään.

Jos kysymys olisi pelkästä musiikista, voisin ostaa kaiken kuuntelemani digitaalisesti verkosta, mutta CD-levy on artefakti, muisto, räpläyselämys ja keräilykohde. Ei sitä saa pilata sillä, että kannet ovat ison budjetin levyssä juosten kusten tehdyt.