Jori Hulkkonen:Dualizm

Jori Hulkkonen ottaa uusimmalla levyllään vakaita sivuaskelia pois housen maailmasta. Levyn neljä ensimmäistä kappaletta ovat ilman selvää biittiä kulkevia, tunnelmointiin keskittyviä paloja. Tunnelmoinnissa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta levyn alkupuoli kaipaisi seurakseen yhtä tai kahta menevämpää biisiä.

Kun biitti vihdoin lähtee käyntiin Dislocatedin kohdalla, fiilis nousee välittömästi. Vokaalein varustettu biisi tuo jollain tapaa mieleen Vangeliksen Blade runner -soundtrackin tunnelman. Levyn huippukohta seuraa heti perään, melankolinen Lo-fiction muistuttaa hieman Zoot womanin tuotantoa.

Levyn loppuosa on house-rytmeihin pohjautuvaa perinteisempää Hulkkosta. Fermi paradox loppuu hienoon jarremaiseen syntetisaattorileikittelyyn ja menevä Dying in beauty on 1980-luvun syntikkapoppia. Levy päättyy erittäin kauniiseen Blinded by the numbersiin.

Dualizm on erittäin mietityn oloinen ja vaikutteista huolimatta Hulkkoselta itseltään kuulostava levy. Biisijärjestystä muuttamalla olisi ehkä saanut fiiliksen säilytettyä koko levyn ajan, itselleni ei ainakaan vielä ole täysin auennut alkupuolen hidas käyntiinlähtö.