Paperiliiton lakon rok-seuraamuksia

Koska tänään lähikaupastani oli loppunut WC-paperi idioottimaisten hamstraajien takia (hot tip: maamme rajat eivät ole suljettu ja kaikki WC-paperi ei ole kotimaista), ehdotan, että syötätte tämän tarinan näille Harmagedonin odottajille:

Levyjen kansilehtipaperi on ihan juuri loppumassa. Koska levyjä ei voi tehdä, jos ei ole kansipaperia, nyt kannattaa hamstrata kotimaisia levyjä oikein urakalla, etenkin indie-levyjä. Isoilla yhtiöillä on kansainvälisiä kontakteja, joista saattaa saada paperia diilattua.

Ostakaa levykaupat tyhjäksi.

Suureen ysärikeskusteluun paluu

Koetin lanseerata sanaa ysäri (ks. mm. tämä, tämä ja tämä), tarkoittamaan sitä, mikä 90-luvussa hyvää oli, eli vaihtoehtoisen musiikin nousu valtavirtaan ohi siloitellun Michael Jacksonin ja kasaripoppisten.

Toisaalla jälleen ysäri käsitetään väärin.

Kiteytetään tämä vielä kerran: 90-luvun puolella tehty kasari (kuten Ace of Base, 2Unlimited, Dr. Alban, Aqua tai Rednex) ei ole ysäriä, vaan kasaria, tekoajankohdastaan huolimatta.

Edelleen: levittäkää ysärivetoomusta ja linkkejä tähän artikkeliin ja ysärikommentteja kaikkiin medioihin. Meidän on taisteltava, ettei ysäri ala tarkoittaa 90-luvun puolella tehtyä kasaria.

Soundgarden on ysäriä! Rage Against The Machine on ysäriä! nine inch nailsin downward spiral on ysäriä! Beckin Guero (2005) on 2000-luvun puolella tehtyä ysäriä!

90-luku oli kulta-aika, kuten 60-luvun loppukin oli.

System of a Down: Mezmerize

System of a Down (alasinjärjestelmä, suom. huom.) lukittautui studioon Rick Rubinin kanssa. Koska Rick Rubin on rokin kuningas Midas, ei ole yllätys, että studiosta tuli ulos kultakimpale. Sessioissa nauhoitettiin Mezmerize/Hypnotize -tupla, joka julkaistaan kahdessa osassa. Ensimmäisenä meille on tarjolla Mezmerize, myöhemmin syksyllä Hypnotize. Tuplalevy ei liene kovin pitkä, jos ensimmäinen osakaan ei riko 40 minuutin rajaa.

Mutta jum-a-liste, että tuli ässätavaraa ulos. Toxicity oli hieno, tämä on vielä hienompi.

Tulkitsen tämän teemalevyksi, jonka viimeiset raidat Old School Hollywood ja Lost in Hollywood niputtavat kasaan. Teema on lyhyesti ”Hollywood kusettaa, Hollywood on rikkoutuneita unelmia ja kiiltokuvia, Hollywoodissa vain harvat onnistuvat” eli täsmälleen sama kuin David Lynchin upeassa Mulholland Drivessä.

Levyn huippukohta on täysin suvereenisti Violent Pornography, joka – ollakseen System of a Downin tyyliä – on aivan selkeä radiohitti, vaikkakin ainakin konservatiivisimmat radioasemat vierastanevat lyriikoita väkivaltaisesta pornografiasta, ”choking chicks and sodomy, the kinda shit you get on your TV”.

Jo aiemmin kiinnitin huomiota System of A Downin tapaan tehdä biisejä sillä tyylillä, että jokainen säkeistö on samoilla sanoilla, jokainen bridge on samoilla sanoilla ja jokainen kertosäe on samoilla sanoilla. Sama meininki jatkuu, yllä mainittu Violent Pornography on hyvä esimerkki, kuten lyriikoista voi huomata. Tämä häiritsee kuitenkin yllättävän vähän, eihän se häirinnyt The Mars Voltan L’Via Viaquezissakaan.

Bändin voimasuhteissa on tapahtunut muutoksia. Kitaristi/-kakkoslaulaja Malakian on tätä nykyä tasavertainen laulaja Tankianin kanssa, Malakian on kirjoittanut joko yksin tai Tankianin kanssa jokaisen kappaleen, Malakian oli apulaistuottajana ja Malakian on soittanut ison osan bassoraidoistakin levylle. Hieman vaikuttaa siltä, että tämä oli Malakianin levy. Bändi julkisissa lausunnoissaan tosin korostaa, että Malakian ei ole keulahahmo, vaan bändi on demokraattinen ja kyseessä ei ole Tankianin sivuun vetäytyminen. Yeah right.

Toisaalta – olihan Pink Floydillakin Syd Barrettin levyjä, David Gilmourin levyjä ja Roger Watersin levyjä. Ehkä Mezmerize/Hypnotize on Malakian-Watersin The Wall.

Kun Rubin tuotti Red Hot Chili Peppersiä, johon Frusciante oli palannut, paluun myötä Frusciante sai paljon isomman roolin kuin aiemmin – Fruscianten persoonallista lauluääntä käytettiin paljon enemmän kuin ennen ja paikoin Frusciante oli kuin toinen laulaja. Vaikuttaa samanlaiselta ratkaisulta tässäkin, joten Rubinin modus operandi näkyy.

Toisissa medioissa tätä levyä on verrattu Mr. Bungleen, Zappaan ja The Mars Voltaan. Suurena Mr. Bungle- ja Mars Volta- fanina ja Zappaa isosti arvostavana ei ole yllätys, että tämä levy uppoaa. Kyllä tässä moni Dead Kennedysinkin näkee. System of a Down nappaa niin monesta lähteestä (selkeästi näkyy ainakin hc-punk, metalli, nu-metal, hiphop, proge) , että ystäviä löytyy varmasti genrerajojen yli – enpä minäkään normaalisti tästä ADHD-metallijunttausgenrestä ole kovin innoissani. Tässä tapauksessa olen. Tähän mennessä tämä on vuoden kovin levy. Katsotaan, muuttaako Hypnotize tilannetta.

En ole ihan yksin kommentteineni. Metacriticin yhteenvedossa eri arvosteluista tällä hetkellä Mezmerize pääisisi tämän vuoden top-listan toiselle sijalle, jos olisi 7 arvostelua kasassa.

Weezer:Make believe

Rivers Cuomo ja kumppanit ovat täällä jälleen! Tällä kertaa levyn päätuottajana on ollut Rick Rubin. Tuloksena on loistava levy, joka sisältää parista aiemmasta levystä poiketen aavistuksen erilaisia sävyjä.

Levyn kappaleet ovat rakenteiltaan varsin simppeleitä, mutta silti tarkkaan harkitun kuuloisia. Perfect situation ja Peace -kappaleiden kertosäkeet koostuvat harmittomasta woo-oo hoilauksesta, mutta Cuomo on saanut puristettua sävellyksiinsä niin paljon imua, että niitä laulaa väkisinkin mukana. Osittain bändi on myös palannut ensimmäisen levyn tunnelmiin. Esimerkiksi The damage in your heart on hitaampi kappale kun taas The other way on suoraviivaisempi rokkipala taputuksineen, molemmat ovat soundeiltaan kuin uran alkuajoilta.

Bändin tuttu soundi on siis tallella ja sitä on paikoin päivitetty onnistuneesti. Juuri ne ratkaisevat pienet yksityiskohdat on tehty tuoreen kuuloisella tavalla. Jousia kuullaan monessakin kappaleessa, mutta ne on älytty pitää sopivasti taustalla. This is such a pity -kappaleen koskettimet ovat halvasta Casion syntetisaattorista, mutta oikea soundi ei ole aina kiinni kalliista laitteista. Levyllä on mittaa juuri sopivasti, 12 kappaletta. Enempi pituus alkaisi puuduttamaan.

Bändin kotisivuilla on jäsenten keskustelua uuden levyn biiseistä. Teksti avaa levyn sisältöä hyvin ja mukana on melko yllättäviäkin kommentteja. Esimerkiksi Beverly hills ei Cuomon mukaan olekaan sarkastinen näkemys luksuselämästä, vaan ihannoi aihetta aidosti. Uskoako tuota.

Vaikea tästä on kenenkään muun pistää paremmaksi. Alkavan kesän ykköslevy on tässä.

Uutisia läheltä ja kaukaa

Pikainen ryöpsähdys uutta ja vanhaa kotimaista musiikkia:

Turun Romantiikan sivuilta löytyy 2/3 yhtyeen nettisinkkutrilogiasta, kaikki kuunteltavassa ja osa katsottavassa muodossa. Siis musiikkivideoita, ne jälkimmäiset.

Kuolleiden Intiaanien huima tempaus julkaista sivuillaan kerran kuukaudessa musiikkivideo uuden levynsä kappaleista on edennyt osaan kolme. Ostaisin levyn, jos vain löytäisin sen jostain perinteisestä levykaupasta, mutta kaikkailta on lopussa. Itku ja raivonpurkaus.

Sydän sydän (meniköhän oikein?) -yhtyeen sivuilta ei löydy yhtään ladattavaa musiikkia tai videota, mutta koska ostin levyn, niin pitihän sitä mainostaa. Onpa tyrmäkkää menoa! Olin jo innostua kirjoittamaan arvostelun, mutta kun toisaalla on homma paketoitu aikas tyhjentävästi, jätin väliin. Jos vähän saisi tasaisuutta materiaaliin, niin sehän olisi sitten siinä. Nytkin on aika hyvä.

Täältä ja tähän.

Kentin keikalle 3000 ylimääräistä lippua

Kesäkuussa järjestettävään Kentin konserttiin tulee ensi maanantaina myyntiin 3000 lisäpaikkaa. Lipuilla ei pääse konserttitelttaan sisään, vaan ainoastaan alueen anniskelupisteisiin. Teltan sivustat pidetään auki, jotta näköyhteys lavaan säilyisi. Liput maksavat 29 euroa kappale.

Kuulostaa melko käsittämättömältä järjestelyltä. Järjestäjät kerjäävät vain ongelmia, sillä varmasti moni haluaisi päästä lavan läheisyyteen katsomaan keikkaa ja luultavasti jotkut sitä yrittävätkin.

NYT-liitteen uutinen

Drab Four vetää Beatlesit

Kun Type O Negativea on verrattu moneen kertaan pahoiksi gootti-Beatleseiksi, nyt on tämän aika: Peter Steelen hautakivi webbisaitin etusivulla.

Tuntien Type O Negativen huumorintajun, tuo on todennäköisesti mustaa huumoria.

Olisiko TON lopettanut vai pistämässä uutta levyä ulos?

Vai olisiko sittenkin aika jättänyt Steelestä? Tuskin.

edit: lisätietojen keruun jälkeen: Uutta levyä on tulossa.

(Paul is dead.)