Marilyn Manson: Lest We Forget
Marilyn Mansonin musiikki ei ole koskaan meikäläistä kovin paljon kiinnostanut. Parhaat kohdat ovat hyviä, mutta paljon tylsää junnaamista on seassa. Musiikin sijaan olen arvostanut Mansonin tapaa luoda hienoja kokonaisuuksia ja pyörittää lehdistöä pikkusormensa ympärillä.
Uusi kokoelma Lest We Forget ei olisi ollut kovin mielenkiintoinen ellei rajoitetussa painoksessa olisi ollut kylkiäisenä DVD:tä, jossa on kaikki MM:n videot – sen takia sen ostinkin. Kaikkien videoiden kuulemma pitäisi olla siinä, mutta mihin Tainted Loven video katosi?
Videot osoittavat harvinaisen selkeästi sen, missä Mansonin vahvuus on. Koko Antichrist Superstarin jälkeinen tuotanto tuntuu kulkevan johdonmukaista tietä. Aivan kuin yksi suuri konseptialbumikokonaisuus neljästä levystä olisi suunniteltu etukäteen.
Luin hiljattain Mansonin omaelämänkerran Long Hard Road Out Of Hell. Mielenkiintoinen pätkä. Se asettaa hieman kyseenalaiseksi sen, oliko Antichrist Superstar sittenkään niin huolellisesti suunniteltu kuin sen voisi kuvitella olevan – vai oliko se vain Reznorin tekohengittämä levy terävän konseptin pohjalta?