Roklinnun vuosiäänestys 2004

Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten on jälleen vuosiäänestyksen aika.

Kuten muissakin suurissa palkintogaaloissa, arvovaltainen raati valitsee lukijoiden ehdotusten perusteella ehdokkaat, joista äänestetään. Koska Mars Volta ei ole tänä vuonna tehnyt levyä, muillakin on saumoja voittaa.

Tipauttakaa ehdotuksenne mahdollisine perusteluineen tämän postauksen kommenttitoiminnon kautta.

Kategoriat ovat:

– Vuoden ulkomainen roklevy
– Vuoden kotimainen roklevy
– Vuoden ulkomainen rokbiisi
– Vuoden kotimainen rokbiisi
– Vuoden ulkomainen rok-DVD
– Vuoden kotimainen rok-DVD
– Vuoden rok-musiikkmedia netissä (pl. roklintu)
– Vuoden rok-musiikkimedia paperilla
– Vuoden kotimainen tulokas
– Vuoden ulkomainen tulokas
– Vuoden rokvaris – heikosti rokkaa -hetki.

We don't need no education, we need royalties

Pink Floydin Another Brick in the Wall pt. 2:n lapsikuoro perii rojalteja jälkikäteen vuoden 1979 esityksestään. (Ks. BBC ja ThisIsLondon.)

Perusteena rojaltien saamiselle on vuonna 1997 muuttunut laki sessiomuusikoiden rojalteista radiosoitosta.

Jos Waters ja Gilmour eivät tule toimeen keskenään (ja Barrett on pihalla), kuinkakohan sopu löytyy edellämainittujen ja 23 sessiomuusikon kanssa?

we don’t need no education,
we don’t need no thought control,
no dark sarcasm in the classroom,
teachers leave them kids alone

Koulu sai aikanaan performanssista £1000 ja kultalevyn. Oppilaat saivat… no, oppilaat eivät saaneet mitään. Ironista.

(Uutisvinkki via Skrubu.net)

TV-ohjelmien jakelusta

Roklinnun rok-tech ja rok-biz-osasto tutkii tällä kertaa rokmediaa nimeltä televisio. Koska konsepti on niin mielenkiintoinen, otan riskin, että mennään liiankin kaupallisuuden syövereihin roklinnun yleiseen aihepiiriin nähden.

Slashdotissa spekuloitiin TV-viihteen jakelun tulevaisuutta. Suosituimmat USA:n TV-sarjat leviävät BitTorrentin kautta ympäri maapallon ennen niiden siirtymistä kansallisiin verkkoihin ja lisäksi myös USA:n sisällä.

Julkaisijan kannalta tämä on epämiellyttävä tapa levitä: BitTorrent-versioista on mainokset revitty pois välistä ja kukaan ohjelman tekijöistä ei saa siitä mitään. Katsojan kannalta tämä on toki näppärää, jos ei ole ollut paikalla katsomassa, voi nähdä jälkikäteen missaamansa jakson. Tosin, mitä luultavimmin tämä levitys on useissa maissa laitonta, koska kyseessä on tekijänoikeuslain suojaama materiaali. Internetin historiassa tosin aina laillisuuden kyseenalaisuus ei ole estänyt ideoiden leviämistä.

Yllä mainitussa Slashdotin keskustelussa ehdotettiin mielenkiintoista ajatusta: Entä jos TV-yhtiöt laittaisivat itse ko. sarjat jakoon bittorrentin kautta, mutta mainosten kanssa? Toki, ihmiset kelaisivat mainokset herkästi yli, mutta sitä tuskin koskaan voi kokonaan estääkään. Mainostajat saisivat mainoksilleen lisää silmäpareja sen sijaan, että verkossa jaetut leikellyt versiot veisivät silmäpareja.

Mainostajan kannalta hankalaksi tulee se, että verkossa mainokset eivät noudattaisi kansallisia rajoja ja eivät heikomman kohdennettavuuden myötä olisi aivan yhtä kiinnostavia mainostajille.

Toinen vaihtoehtoinen ratkaisu, jota keskusteluketjussa käsiteltiin: entä jos sen sisällön myisi BitTorrenttina? Serverikapasiteettia ei menisi isoihin latauksiin BitTorrentin luonteen vuoksi, mutta maksua voisi ottaa torrentin imuroijilta kätevyydestä.

Tähän hätään minulla ei ole käytettävissä tarkkoja suosittujen ohjelmien mainoshintoja, mutta pikaisen googletuksen perusteella oletan, että rapakon tuolla puolen CPM (mainostajilta saatu hinta per tuhat katsojaa) on euroissa mitattuna noin 10 EUR per 30 sekunnin mainos. (Näin voisi päätellä MTV3:n Suomen hinnastosta, joka on verkosta saatavilla.) Mainoksia mahtuu normaaliin 22-minuuttiseen ohjelmaan arviolta 6 minuuttia = 12 kpl 30 sekunnin mainosta. Koko ohjelmasta saa näillä oletuksilla 120 euroa per tuhat katsojaa. Enemmän TV-mainontaa myyneet/ostaneet voivat korjata meikäläisen oletuksia kommenttiosastossa.

Otetaan varovasti, lähdetään siitä olettamuksesta, että ohjelman verkosta lataavilta (TV:stä menetetyiltä katsojilta) saadaan kaikkien kulujenkin jälkeen euro per neljä katsojaa, se vastaa 250 euron CPM:ää koko ohjelman kohdalta. Tähän päälle vielä lisättäisiin mainostajilta saatavat tulot – jotkut mainostajat todennäköisesti haluavat nimenomaan erityisesti mainostaa niille, jotka mielellään käyttävät tekniikkaa ja kotosalla on niin järeä yhteys, että sillä jaksaa latailla isoja tiedostoja.

Äkkiseltään näyttäisi, että tämä olisi ensimmäinen askel kohti on-demand-viihdettä koteihin. Tässä vaiheessa tietenkään BitTorrentilla latailu ei ole suurten massojen toimintaa, mutta ajan myötä tuohon soveltuvat työkalut tulevat helppokäyttöisemmiksi – ja ehkä yleinen kaistanleveyskin laajenee siinä määrin, että televisioyhtiöt pystyisivät streamaamaan suoraan verkosta. (MTV3:han tekee tätä jo jossain määrin.)

Primus: Hallucino-Genetics Live 2004 -DVD

Primuksen Provinssin keikka vuonna miekka ja kilpi kuuluu näkemieni keikkojen top-3:een. Sitä taustaa vasten on hankala käsittää, että vasta nyt Primus julkaisi live-DVD:n.

Settilista viime vuoden kiertueella oli kaksiosainen: ensin yksi setti mitä milloinkin ja sen jälkeen Sailing the Seas of Cheese kokonaan. Tämän vuoden kiertueella perinne jatkuu: ensin yksi setti mitä milloinkin ja sen jälkeen Frizzle Fry kokonaan. Näin se tälläkin DVD:llä on.

Frizzle Fry ei ole koskaan ollut Primuksen tuotannosta se lempilevyni, koska sen paikan on vallannut Sailing the Seas of Cheese ylivoimaisesti. Silti päätös soittaa koko levy kokonaisuutena toimii yllättävän hyvin.

Musiikki toimii, visuaalisuus toimii, soundit ovat kohdallaan, setti on riittävät 2½ tuntia.

Tästä tuli vuoden paras musiikki-DVD tähän mennessä. Yllätyksiä pitää tapahtua, että tämän joku vielä päihittää.

Primukselta ei ole tullut uutta täyspitkää viiteen vuoteen – silti bändi on näppituntumalla sanottuna suositumpi kuin koskaan ja keikkailu jatkuu, livemusiikki tekee kauppansa FLACina ja DVD:nä. Primuksesta on tullut Phish.

YUP: Helppoa katseltavaa

YUP:n uusi DVD Helppoa katseltavaa on yli viisituntinen mammutti. On hankala arvostella näin isoja ja kirjavia järkäleitä kokonaisuuksina. Erillisten osien taso vaihtelee huimasti (kymmenen minuuttia keikkabussissa tupakoinnista puhumista lienee eri maailmasta kuin aivan loistava Tavastian Yövieraat-keikka), eikä tätä lienekään tarkoitettu katsottavaksi yhdeltä istumalta, vaan sen sijaan näykkien.

Ne näykityt palaset ovat maukkaita, mutta sen varmasti tietääkin jokainen yhtyeen ystävä. En katso, että tätä on suunnattu kenenkään ensikosketukseksi YUP:hen, Helppoa kuunneltavaa lienee siihen tarkoituksenmukaisempi väline.

Äänessä olen yleensä melko tarkka laadusta, vaikken highend-hifisti olekaan, mutta tällä levyllä paikoin on jo liian tuhnuista kuvaa. Provinssirock-keikan ja Lutakon ensimmäisen keikan ääriviivoissa on jonkinlaista outoa pikselöitymistä ja säröä, jo hieman häiritsevissä määrin, ja jälkimmäisen keikan kameroista monen kuva on häkellyttävän sumea.

Pakko-ostoshan tämä on yhtyeen faneille. Kohtuullinen hinta yhdistettynä 2½ tuntiin livemateriaalia plus kaikkiin videoihin on aina ostamisen arvoinen.

The Voice haastaa MTV:n

Nuorison ääni- The Voice on aloittanut marraskuun alkupuolella lähetyksenä digitaalisena TV-kanavana. Kanava on maksuton, mutta sen katselu vaatii luonnollisesti digiboksia.

Henk.kohtasesti olen jo jonkin aikaa kaivannut haastajaa jonnin joutavalle MTV Nordicille – tämäkö se sitten olisi? (Okei, VH1 olisi kai sopivampi meikäläisen ikäpolvelle, mutta se maksaa….vielä enemmän.)

Toistaiseksi formaatti on varsin lupaava: pelkkää musaa eikä turhia hype-höpötyksiä ja vähän mainoksia. Videotkin ovat olleet suht monipuolisia ja jokseenkin enemmän sopivia suomalaisten suosimiin genreihin kuin juuri MTV Nordicin tuputtama jenkkirap ja hip hop. Mitä me siitä täällä pohojalassa kostumme tai ymmärrämme, kysyn vaan.

The Voice ilmoittaa panostavansa kotimaisuuteen: kanavalla soitettavasta musiikista on noin 30 prosenttia suomalaista. Se vähä, mitä olen kanavaa katsellut, en ole ainuttakaan kotimaista videota nähnyt. Ehkä niiden lähetysaika on ”ei parhaaseen katseluaikaan” tai sitten minulla on vain käynyt huono tuuri..Noh, kotimaista tai ei, tervetuloa The Voice! Älkää pilatko kanavaa tyhjänpäiväisiä höpisevilllä ns. juontajilla tai jo aikansa eläneillä chateillä, pliiiis!

The Dandy Warhols ja työ

Muutamien viikkojen testien avulla voi täysin varmaksi sanoa, että ympyrä on sulkeutunut. Bluesin juuret olivat puuvillapelloilla, joissa Pohjois-Amerikan orjat lauloivat aikansa kuluksi työlauluja. Myöhemmin työlauluista kehittyi blues, joka taasen toimi pohjana rock-musiikille, joka aluksi jäi marginaaliin.

Marginaalista rock iski valtavirtaan ja kuten kaikelle valtavirtaan nousevalle käy, rockille tuli undergroundimpia vaihtoehtoja, joita alettiin nimittää alternative rockiksi. Alternative rock käsittää kaiken, mikä on hieman vinksahtanut jollain tavalla. Aikaa kului ja alternative rockista tuli paradoksaalisesti mainstreamia 90-luvun alkupuolella Nirvanan, Jane’s Addictioninin, Radioheadin ja Smashing Pumpkinsin johdolla.

Mainstreamiin päästyään altrock alkoi muuttua yhä salonkikelpoisemmaksi ja jossain vaiheessa allekirjoittanut toimistoihminen huomasi, että myyntiluvuiltaan pieni, mutta rokjournalistimaineeltaan suuri alternativebändi The Dandy Warhols on parasta työmusiikkia ikinä.

Ympyrä on sulkeutunut. Puuvillapelloilta orjien laulu on kiertänyt markkinointihörhön (allekirjoittaneen) läppärin Winamppiin. Puuvilla on muuttunut Powerpointeiksi ja ”I woke up this morning” on muuttunut muotoon ”Religiously I’m speaking on the science ’cause / We’ve gotta live on science alone /I tell you what mathematically I’m having it / I want to live on science alone”.

Työolotkin ovat parantuneet (tosin spora kolistaa ikkunan takana ja taloyhtiö ei ole laittanut -10°C pakkasellakaan vielä pattereita päälle), mutta silti, työlauluja nuo ovat. Täytyy oikein pinnistellä, ettei huuda ”whoo-hoo” Bohemian Like Youn ”whoo-hoo”-kohdassa.

Te, jotka töissä kuuntelette musiikkia, pistäkää The Dandy Warholsin koko tuotanto tilaukseen. Heti!

The Donnas:Gold medal

Muutama vuosi sitten The Donnas julkaisi täydellisen rock-levyn. Spend the night oli niin sanoituksiltaan kuin musiikiltaan tiukinta mahdollista tyttörokkia. Uudella Gold medal -levyllä bändi ottaa askeleen aikuisempaan suuntaan ja niinpä taiteilijanimet Donna A, C, F ja R ovat joutaneet romukoppaan.

Gold medalilla perusresepti on sama kuin aiemmin, eli rokkia soitetaan. Ensimmäinen single Fall behind me ei aivan lunastanut odotuksia, vaikka onkin loppujen lopuksi kelpo biisi. Levyn avausraita I don’t want to know:n tiukka kitarariffi kuulostaa The Hivesilta ja Don’t break me down soi upeasti Kissin hengessä. Edellisistä levyistä poiketen bändi ei kuitenkaan lataa täysillä alusta loppuun, vaan mukaan mahtuu iisimpääkin menoa. Yllättävin biisi on levyn nimiraita, joka vedetään lähes akustisesti…ja se toimii täydellisesti!

Välillä kuljetaan aivan turhaan rockin turvallista keskitietä. Bändin yhteinen sävellyskynä ei ole ollut aivan täydessä terässä, eivätkä sanoitukset ole yhtä iskeviä kuin edellisellä levyllä. Yhtä kaikki, vahva kolmen tähden levy tämä on ja antaa lupauksia siitä, että The Donnas voi hyvinkin onnistua suunnanmuutoksessaan aikuisemmalle tielle.

CMX:n kiertue tauolle

CMX:n turnee otti ja jäi tauolle, kun lääkäri ilmoitti, ettei Peipon käsi kestä kahteen viikkoon rumpujen soittoa – tai yhtään mitään muutakaan.

Päiväkirjasta käy ilmi, kuinka v-käyrä nousi huippuunsa. Ei ole hankala uskoa.

Onneksi ehdin itse nähdä Nosturissa keskiviikkona bändin vetäisemässä erikoisen ja isolta osin B-puolista koostuvan, mutta oivallisesti toimivan setin. Tuli jotenkin mieleen kaukaa menneisyydestä ”CMX soittaa outoja” -otsikkoinen keikka Vanhalta Ylioppilastalolta joskus vuodelta 1996.