Musiikkidokumentteja URB 04:ssä

URB 04 -festivaalin yhteydessä esitetään tänä vuonna Black Soil -elokuvafestareilta hankittuja musiikkidokumentteja. Neljä esitettävää dokumenttia ovat On n'est pas des marques de veto (break-tanssi), Battle Sounds (DJ-taide), Breath Control (beat boxing) ja Style Wars (graffiti).

Festivaaliin kuuluu myös Kiasman viereen rakennettava lava, jonka avauskonsertissa 1.8. soittavat mm. Giant Robot, Indievidual sekä joukko ulkomaisia esiintyjiä.

Red Hot Chili Peppers: Live in Hyde Park

RHCP:n uuden livetuplan arvostelu on yksioikoista. Bändi on niin ammattilaistunut parissakymmenessä vuodessa, etteivät he joudu huonoa keikkaa pistämään ulos. Lisäksi takana on miljoonien dollarien tuotantokoneisto, joka takaa sen, että on mahdollisuus ottaa uusiksi, jos ei keikkojen tallennus menekään ihan putkeen.

Joten yllätys yllätys – Live in Hyde Park on hyvä. Velmu bändi soittaa minimalistisesti, rennosti, mutta tiukasti. Sitä juuri mitä tällaisen funkkaavan kokoonpanon pitääkin. Flea ja Frusciante ovat molemmat hieman epävireisiä taustoissaan – mutta jostain syystä se juuri toimiikin.

Ainoa kitisemisen aihe löytyy settilistasta: se on liian keskittynyt By The Way – Californication -akselille. Noiden kahden levyn ulkopuolelta soitetaan vain kokoelman uusi biisi Fortune Faded (joka toimii tällä levyllä vieläkin paremmin kuin studioversiona!), coverit I Feel Love, Brandy ja Black Cross sekä uudet biisit Rolling Sly Stone ja Leverage of Space (joista kummastakaan ei suurempia hurraa-huutoja tarvitse huutaa). Ainoat levybiisit By The Way-Californicationin ulkopuolelta ovat BloodSugarSexMagikin Under The Bridge ja Give It Away. Olisi siellä ollut tilaa Suck My Kissille, Power of Equalitylle, Me & My Friendsille (enemmänkin kuin kaksi sekuntia Throw Away Your Televisionin alussa) tai Nobody Weird Like Melle.

Weezer tarjoilee bonuksia

Weezerin kotisivulla on tarjolla viisi videota, jotka rankattiin ulos dvd:ltä. Aika suttuista kamaa, mutta esimerkiksi Only In Dreamsin treenikämppäversio on mielenkiintoinen. Tulevasta levystä bändillä ei ole uutta kerrottavaa, Rivers Cuomo on hionut biisejä kuntoon ja studioon on tarkoitus mennä loppukesästä.

The Hives: Tyrannosaurus Hives

Lupasin aiemmin kritiikitöntä Hives-hehkutusta, jahka levy tulee. En joudu pettämään lupaustani. Uusi Tyrannosaurus Hives on juuri se levy, mitä odotin. Käykää tuolta kuuntelemassa.

Rokhaastatteluiden klisee on se, että bändit kertovat, että he ovat kasvaneet muusikoina sitten edellisen levyn ja ovat laajentaneet ilmaisuaan moniulotteisemmaksi. Tällä levyllä … no, The Hives on kasvanut muusikoina ja laajentanut ilmaisuaan moniulotteisemmaksi. Suoran punk-/katurokjunttauksen lisäksi kuullaan 60-lukulaisia sävyjä ja jopa jousia (jälleen klisee). Diabolic Schemessä kumarretaan hieman jopa vanhoille 3/4-balladeille aiemman levyn Find Yourself Another Girlin tapaan.

Levy tuntuu olevan täynnä pieniä musiikillisia lainauksia, joista kaikkia ei pysty edes paikallistamaan, mutta tietää kuulleensa aikaisemmin. Love in Plaster lainaa Baba O’Rileytä ja A Little More For Little You poimii palasen Ramonesin Today Your Love, Tomorrow The Worldistä.

Tältä levyltä ei pitäisi olla vaikea nostaa hittisinkkuja. Rolling Stonesin ja AC/DC:n makuinen ensimmäinen sinkku Walk Idiot Walk on varmaa hittikamaa. Seuraavaksi voitaisiin kuulla jompikumpi albumin lopun loistavista vedoista, Antidote tai Dead Quote Olympics. Jäljempänä mainitussa kuullaan bändin ruotsalaiset juuret. Kertosäkeen taustalaulut ovat niin kököllä ruotsinenglannilla lauletut, etteivät ne voi olla vahingossa kankean kuuloisia. Sen on täytynyt tapahtua tahallaan, on se sen verran räikeää ja johdonmukaista.

Kuten aiemmatkin Hives-levyt, tämäkin on ytimekäs paketti. Puoli tuntia runttausta ja se on siinä. Kolmeminuuttisia biisejä ei paljon ole, kuten ei tässä tyylilajissa pidäkään.

Vuosien 2001-2002 lehdistön garagerock-lempilapsia olivat The Hives, The Strokes, The White Stripes, The Vines ja Black Rebel Motorcycle Club. Kovasti (ja ihan aiheesta) epäiltiin, kuinka moni jää pysyväksi ilmiöksi. Hives oli yksi onnekkaista.

Akanat: Vines teki skeidan levyn 2004. Jäivätköhän yhden hitin ihmeiksi? BRMC työnsi melko keskinkertaisen levyn ulos loppuvuodesta 2003 ja juuri kukaan ei enää jaksanut innostua siitä. Seuraavien levyjen pitäisi 0lla ilmiömäisiä, että suosio palaisi.

Jyvät: The Hives teki Tyrannosaurus Rexin. Hyvä. The Strokes teki lähes ilmiömäisen debyyttinsä veroisen levyn, joka pystyi täyttämään kovat odotukset. The White Stripes kriitikoiden mielestä paransi entisestään Elephantilla (jaa, minä kun luulin, että White Blood Cells on parempi, mutta pakko kai se uskoa, kun kriitikotkin niin sanovat…)

Kaiken muun hyvän lisäksi The Hives käy Suomessa kiitettävän usein, kiitos kotipaikkansa Ruotsin. Jotta kritiikin viimeisetkin jyvät katoaisivat, toteanpa, että ovat livenä vieläkin parempia kuin levyllä.

Nulla salus sine The Hives.

NIN:in levystä tihkuu tietoja

nine inch nailsin työn alla oleva Bleedthrough-levy alkaa saada muotoaan. Kuten NIN-julkaisuilla on tapana, julkaisupäivä siirtyy tuonnemmas. Alkuvuodesta 2005 voi alkaa odotella.

Kysy-vastaa -palstan mukaan mukana on myös yllätys: Ameriikan Antti Lehtinen eli Dave Grohl soittaa levyllä, alustavasti kannuja kaikilla neljällätoista raidalla. Loput soittimet Trent vetäisee itse.

Kaikkea muutakin pientä kivaa on tiedossa. 5.1-surroundmixillä varustettu The Downward Spiral ja Closure-DVD ovat tuloillaan. Kuulostaa oikein hyvältä.

The Prodigy julkaisi erikoisversion uudesta kappaleestaan

The Prodigy markkinoi tulevaa Always Outnumbered, Never Outgunned -levyään pistämällä Memphis Bells-kappaleen nettimyyntiin. Kahden punnan hintainen kopio oli tarjolla 5000 nopeimmalle. Jokainen ostaja pystyi valitsemaan kappaleesta haluamansa miksauksen. Vaikka biisiä ei saakaan enää ostettua, tarjolla olleita kitara- ja rumpuraitoja voi kuunnella www.alwaysoutnumbered.com:ssa.

Liam Howlett kommentoi elokuussa julkaistavan levyn kappaleita Q Magazinessa.