Roklintu

Metallica: Some Kind of Monster

12.6.2004 – 17:35 by admin

Koska kommenttipalstalla kummasteltiin, onko Roklinnusta tulossa Metallikalintu, pitää panna kerran vielä kiellon päälle, kun nyt Metallica-merkkisiä kommentointitilaisuuksia tuntuu tulevan aivan nonstoppina.

Bio Rexissä pyörivä Metallica-dokkari Some Kind of Monster on aivan loistava. Siitä pitäminen ei vaadi edes Metallicasta pitämistä sen enempää kuin Spinal Tapista nauttiminen vaatii Spinal Tapin musiikista pitämistä. Mainittakoon silti, että Big Bottom on loistava biisi, joka avautuu rokhistorian hassuimmalla epäriimillä.

Parhaimmillaan dokkari on hyvin Spinal Tapia. Varsinkin silloin, kun bändille palkattu $40,000/kk maksava terapeutti kertoo, että hänellä olisi ideoita bändin tulevaisuudesta. Minä olisin muuten tuohon hintaan ostanut ihan oikeasti lisensoidun terapeutin, enkä vain mitään perusjätkää. (Miksi se olisi psykoterapeutin lisenssin jättänyt hankkimatta, jos se kerran… hetkinen?)

Bio Rex nauroi moneen kertaan dokkarin aikana. Näinkin vakavaan hevimetallidokkariin se on melkoinen suoritus.

Huumorin lisäksi pääpiirteittäin vakavamielisessä dokkarissa on koskettavia kohtia. Esimerkiksi Metallicasta erotetun Dave Mustainen avautuminen Larsille parikymmentä vuotta erottamisen jälkeen on tylyä puhetta.

Toiseen suuntaan veivataan taasen silloin, kun Trujillolle selviää, että hänet valittiin Metallican basistiksi ja hän saa siitä myös kohtuullisen korvauksen. Twiggy Ramirez olisi ollut hauska valinta myös. Niin olisi ollut edellisellä basistikierroksella 80-luvulla Les Claypoolin valintakin aika hauska ratkaisu. Onneksi Metallicalle ja Claypoolille eivät valinneet. Ehkä Claypool olisi tehnyt enemmän pätäkkää, mutta Primus olisi jäänyt näkemättä.

Tämä dokkari tulee tekemään käsittämättömät myyntimäärät DVD:nä, koska leffajulkaisu oli hyvin rajoitettu ympäri maailmaa, pääasiassa vain taideleffa- ja indieteattereissa pyöritettiin. Älkää silti odottako, käykää tsekkaamassa.

Tagit: DVD-arviot