Muutama asia pitää tehdä selväksi:
80-luvun karseus oli karseaa, ei sitä kannata nostalgisoida.
80-luvun synapop oli hirveintä, mitä sähköiselle musiikille on tapahtunut viime vuosikymmeninä.
Takatukka ei toimi.
Anilliininpunainen toimii vain muistilapuissa, ei vaatteissa.
Glamrockin suurimmat ansiot ovat elämänkertakirjoissa.
Koska tiedän hyvin, ettei retrotrendi kuole ennen kuin tilalle nostetaan uusi. 70-luku ei ole riittävän mielenkiintoinen ja 60-luku on ollut kohtuuttoman monta kertaa retrokierroksessa. Täytyy siis hakea toisesta suunnasta: 1990-luku ja etenkin sen alkupuoli on rok! Ysäriretro on ykköskamaa!
Ole edellä valtavirtaa! Unohda kasari ja siirry ysärin puolelle. Näissä trendinluontitalkoissa tarvitaan sinua. Ala muistella aikaa, jolloin suurieleisyys meni pois muodista ja masentunut suriseva grungerokki jyräsi. Rokkitähteys oli out ja muusikkous in. Hevimetalli kuoli ja altrokki tuli sisään. Jäljelle jääneet hevimetallistit ottivat konebiitit mukaan - eikä sitten mitään kasarikonebiittejä! Triphop! Pearl Jam! Jane's Addiction! Soundgarden! Rage Against The Machine! Massive Attack! Ministryn Psalm 69! Red Hot Chili Peppersin BloodSugarSexMagik! Nine Inch Nailsin The Downward Spiral! Faith No More! CMX:n Aurinko! Röyhkän parhaat vuodet! Zappa oli elossa! Miami Vice loppui ja Twin Peaks alkoi! Ramboa ei tehty enää, mutta Tarantinon leffat täyttivät teatterit.
Tätä aikaa me haluamme muistaa, emmekä neonvärien 80-lukua. Ryhdy siis toimiin. Kerro joka käänteessä kaikille mielipidevaikuttajille, kuinka ysäri on nyt kuuma juttu. Ylipuhu TV- ja radiotoimittajat. Yritä perustella Nirvanan kokoelmalevyn hyvällä myynnillä tai Jane's Addictionin paluulla - keinot ovat vapaat, kunhan saat ysärin muotiin.
