Kyuss Lives Provinssiin
Provinssirock tiedotti tänään uusista esiintyjistä: Kyuss Lives, M83, Chisu, Stam1na, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Eläkeläiset ja Freeman.
rok-otuksia ja rok-otteita
Provinssirock tiedotti tänään uusista esiintyjistä: Kyuss Lives, M83, Chisu, Stam1na, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Eläkeläiset ja Freeman.
Ei vaikuta siltä, että suomalainen musiikki pikkaisenkaan valtavirran ulkopuolella olisi kovin kova rahantekokone. Lainaus CMX:n kysy-vastaa -palstalta:
19/01/2012
Miksi artistit itkevät piratismin takia menetetyistä levytuotoista, keikkaliksojen vähyydestä jne? Okei, cd-levyjä varmaan myydään kappaleina vähemmän kuin ennen, mutta tilalle on tullut itunesit ym. ja sitä kautta rahaa tulee varmasti aikaisempaa enemmän. Spotifykin maksaa runsaita korvauksia jokaisesta kuuntelusta. Tosiasiassa artistit tienaavat tänä päivänä enemmän kuin koskaan.
Y: Pitäisköhän ihan kiittää valaisevista ennakkoluuloista. Ihan suoraa puhetta musiikielämän kulisseista, saa ajatella kun lukee: kymmenentuhannen kappaleen levynmyynti on nykyään ihmesaavutus. Se on myös myyntimäärä, jonka kohdalla levy alkaa muuttua investoinnista tuotoksi. Eli palkaksi. Mehän ei olla rikkaita perijöitä, vaan duunareitten skidejä, jotka halus joskus soittaa rokkia. Eli jos levy myy yli kymmenen tuhatta, voi tekijäkin saada siitä jo jotain palkkiota. Todennäköisempää nykymyynneillä on, että levy ei tuota rojalteina muusikoille mitään. Meidän edellinen albumimme Iäti möi 10800 kappaletta ilmestymisvuonnaan vaikka oli listaykkönen ilmestyessään. Mä sain siitä kolme tonnia rojalteja. Sama logiikka koskee keikkailua. Jos kolmensadan hengen klubi on täynnä kympin lipuilla, on bändi vielä miinuksilla kulujen vuoksi, jotka vaikkapa meillä ovat keskimäärin 4500 per keikka. Itunesin kautta menee Suomessa joitain satoja levyjä vuosittain. Spotifystä voin kertoa, että tilityksen mukaan edellisen albumimme single Linnunrata oli kuunneltu sitä kautta 400 000 kertaa. Tilitys oli kokonaista viisikymmentä euroa. Itkemättä – käyttääkseni värikästä termiäsi – voin kertoa, että näkyvätkin artistit (siis ylipäätään, ei tämä vain meitä koske) tienaavat tänä päivänä ehkä noin 20% siitä mitä tienasivat vielä kymmenen vuotta sitten, jos sitäkään. Etenkin, jos ei kiinnosta tehdä huumorikeikkaa telkkarissa (ja monelleko niitäkään tarjotaan, vai ootko viime aikoina nähny suomalaisa artistjeja tekemässä musahommaa teeveessä?), tai yrittää raivona miellyttää kaikkia (eli ei ketään) jotain yleishuttua leipomalla. Sen vuoksi on aika ikävä kuunnella jäkätystä taholta, jotka eivät tunne tosiasioita, eivätkä niistä välitä. Me kyllä duunilla pärjätään, vituttaa vaan kun väki luulee rikkaaksi.
Viime viikolla julkistettiin At The Drive Inin paluu. Silloin mietin, mihin The Mars Voltan uusi levy on kadonnut.
Ei se ollut kadonnut, antoi vain odottaa itseään. Noctourniquet tulee 27.3.2012 kauppoihin. Ainakin keikalla kuullun perusteella pitäisi olla tiukkaa kamaa.
Soundgarden esiintyy Download-festivaalilla kesäkuun 10. päivä. Olisihan se kiva, jos soittaisivat Pohjoismaissakin.
Rule #35 of Internet: If it exists, there is a lot of cat pictures about it.
Kas tässä, Flickr-kuvapooli kissoista kitaravahvistimien päällä: Cats on amps. (OK, on siellä pari hifivahvistintakin.)
(Tuon vahvistimen saa ostaa minulta pois, on tällä hetkellä tarpeettomana.)
Lemonheads esiintyy Tavastialla 6.5. ja Tampereen Klubilla 7.5. Yhtye soittaa It’s A Shame About Ray -levyn kokonaisuudessaan.
Liput tulevat myyntiin torstaina ja veikkaan että ne menevät nopeasti.
Elmun tyypit bloggaavat muutostaan Nosturilta parisataa metriä etelään. Tällä hetkellä vaikuttaa tosi lupaavalta projektilta.
3000 hengen sali vaikuttaa juuri sopivan kokoiselta sellaisille bändeille, jotka eivät ole riittävän isoja täyttämään Jäähallin, mutta ovat liian isoja Tavastialle tai Kulttuuritalolle. Pian on Merikaapelihallille vaihtoehto.
Mars Voltaksi ja Spartaksi haljennut At The Drive-In palaa! He eivät vielä kerro miten, mutta kertovat palaavansa.
Toivottavasti sitä ennen hoidetaan alta pois jo valmiiksi kirjoitettu ja Suomessakin keikalla kuultu Mars Volta -levy.
Comebackia odotellessa voi ihastella, kuinka huikea täysosuma oli viimeiseksi jäänyt Relationship of Command. Sen saa puoli-ilmaiseksi esim. Amazonilta, hae pois.
Tony Iommilla on todettu syöpä Black Sabbathin sivujen mukaan. Tätä myötä uusi levy ja Suomeenkin ulottuva kiertue ovat vaakalaudalla.
Never say die. Toivottavasti lääketiede voittaa.
Sielun Veljien paluukiertue loppui Tavastialle sunnuntaina. Onnekseni olin yleisössä.
Kesän Siekkari-paluu oli ollut hieno ja ajaton, mutta aivan viimeinen vimma siitä puuttui. En tiedä, oliko kyse intiimimmästä tilasta vai kiertueen kokemuksen tuomasta vapautuneisuudesta, mutta nyt viimeksi peräänkuuluttamaani vimmaa oli enemmän.
Bändi ei ollut juttutuulella, kuten ei Ilosaaressakaan. Koko iltana ei taidettu kuulla sanaakaan välispiikkejä ja kiitoksetkin hoidettiin kumartamalla.
Keikka kuulosti kokeneiden muusikoiden vakaalta keikalta, jossa on poikkeuksellisen kovaa materiaalia ja kaksi karismaattista nokkahahmoa pitämässä huolta show’sta. Missään vaiheessa se ei kuulostanut nostalgialta, vaan ainoastaan hyvältä, ajattomalta musiikilta. Tämä voisi ihan hyvin olla tällä vuosituhannella perustetun bändin keikka.
Tämä voisi olla sellaisen bändin keikka, joka menee studioon tekemään vielä yhden levyn. Vaikka rima on korkealla, se voisi onnistua.
Illan kovin veto oli – ehkä hieman yllättäen – On mulla unelma. Onneksi aiemmalta Tavastian keikalta Tomi Palsa kaapi tuon biisin videolle talteen. Tältä se näytti:
Tää on cool.
Provinssirock julkisti tänään ensimmäiset esiintyjänsä.
Juuri julkaistulta The Girl With The Dragon Tattoo -soundtrackilta on lohkaistu ensimmäinen video. Trent Reznor, Atticus Ross ja Karen O päräyttävät coverin Immigrant Songista, maailman parhaasta laukkakomppibiisistä.
Reznor on vielä vihjaillut, että 2012 tehdään jotain NINiin liittyvää, mahdollisesti täyspitkä, mahdollisesti ei. Kun nyt saisi How to Destroy Angels -täyspitkän ulos ensin.
Finland is so punk rock that even our national anthem starts with the word “Oi!”
Hyvää itsenäisyyspäivää.
Trent Reznor ja Atticus Ross vaihtavat ilmaiset puolen tuntia soundtrackia sähköpostiosoitteeseesi. Imuroimaan siitä, hop hop.
Lisääkin on tulossa, kuusi vinyyliä, kolme CD:tä tai kasa fileitä. Hinnat 12 USD -> 300 USD. Jos The Social Network oli menestys, katsotaanpa, mitä tästä tulee.
Björk esiintyy ensi kesänä Flow festivaaleilla. Hell yeah! Odottavan aika on todella pitkä.
Myös Ruisrock on julkistanut esiintyjiä. Pääesiintyjä Nightwishin lisäksi The Cardigans soittaa menestyslevynsä Gran Turismon. Yhtyeen kotisivujen mukaan kitaristi Peter Svensson jää kotiin perhesyihin vedoten.
Gran Turismo on ihan hyvä vaihtoehto, mutta mielummin olisin kuullut Long Gone Before Daylightin. Ehkäpä ensimmäinen sopii paremmin festareille.
Blabbermouth kertoo:
May 18 – Moscow, Russia – Olimpiski
May 20 – St. Petersburg, Russia – New Arena
May 23 – Helsinki, Finland – Hartwall Arena
May 25 – Stockholm, Sweden – Stadium
May 29 – Bergen, Norway – Bergen Calling Festival
May 31 – Oslo, Norway – Spektrum
Jun. 02 – Malmö, Sweden – Malmö Stadium
Jun. 04 – Dortmund, Germany – Westfalenhalle
Jun. 10 – Donnington, UK – Download Festival
Jun. 12 – Rotterdam, Holland – Ahoy
Jun. 15 – Bilbao, Spain – Azkena Rock Festival
Jun. 17 – Nantes, France – Hellfest
Jun. 19 – Paris, France – Bercy
Jun. 22 – Dessel, Belgium – Graspop Metal Meeting
Jun. 24 – Milan, Italy – Gods of Metal
Monessa paikassa on jo uutisoitu amerikkalaisyhtye Mazzy Starin paluusta. Kauniin seesteiset kappaleet yhdessä Hope Sandovalin kuulaan lauluäänen kanssa ovat suurin syy siihen miksi bändi on jäänyt mieleen.
Nyt tulevalta levyltä on tarjolla ensimmäinen täysimittainen kappale, Lay Myself Down. Samalla kaavalla jatketaan, joten hittejä on turha odottaa. Hyvä niin.
Keikkojakin on luvassa, mutta yhtyeen saaminen Suomeen asti lienee tässä vaiheessa turhan toiveikasta.
Onko se vain minun korvissani, vai onko Luluun kasattu yhteen Metallican ja Lou Reedin käsittämättömimmät piirteet? Koetan kovasti antaa tälle mahdollisuutta. En tunnu pääsevän levyssä sen yli, että Lulu kuulostaa siltä kuin Lou Reed puhuisi Metallican kakkossarjan riffien päälle – ja niitä samoja riffejä junnataan vieläkin pidempään kuin edellisellä levyllä.
Kaunis ajatus sinänsä vetää kokeellisella meiningillä koko levyn läpi. Toivottavasti pinnan alta löytyy jotain, kun vielä pariin kertaan kuuntelee.
Tykkään aksentin ja opetusvideon aiheen ristiriidasta.