Faith No Morelta uusi levy

Tätä ne kaikki vihjailut tiesivät: Faith No Morelta tulee uusi levy! Ainakin ensimmäinen sinkku Motherfucker on kiinnostava. Bändin livekunto ei kuulosta vanhojen äijien lämmittelyltä, ja Pattonin julkaisut ovat olleet tasaisen kiinnostavia, joten meillä lienee lupa odottaa paljon.

Aiheeseen ohuesti liittyy illan Secret Chiefs 3 -keikka Kuudennella Linjalla. Nähdään siellä.

Foo Fighters: Sonic Highways -sarja lupaa paljon

Lokakuun puolivälissä HBO:lla alkaa Foo Fightersin Sonic Highways -sarja, jossa seurataan bändiä nauhoittamassa uutta Sonic Highways -albumia kahdeksassa eri kaupungissa lukuisien vierailijoiden kanssa. Mukana on myös Barack Obaman haastattelu, koska kukapa vanha HC-punkkari ei olisi joskus Yhdysvaltain pressaa haastatellut.

Trailerin perusteella vaikuttaa kiinnostavalta, ja samanhenkiseltä kuin aiempi erinomainen Back and Forth -dokkari edellisen levyn teosta. Isoja nimiä ja vakuuttavia nimiä (kuten Ian MacKaye, Slash, Dolly Parton, Willie Nelson, Paul Stanley, Rick Nielsen) välähtelee ruudussa.

Aika lupaavaa on. Tähän mennessä paras roksarja on ollut NOFX:n Backstage Passport, joka paikoin muistuttaa huonoa mukarealitysarjaa, paikoin on on mainio. Nyt taitaa mennä kärkipaikka uusiksi.

Body Count: Manslaughter – Ice-T ja XBox

Vaikka muuta olisi voinut luulla, Body Count ei pannut pillejä pussiin. Kaikkien yllätykseksi kasasivat kummallisessa räppimetalligenressään ihan pätevän levyn, ei-järin-herkästi Manslaughter nimeltään.

Ainakin minun korvaani 90-luvun Body Count -levyt olivat melkoista harrastelua ja räpellystä, vaikka siellä jotain puoleensavetävääkin oli. Nyt ulosantia on tiukennettu paljon. Naiiveja ja tasa-arvon päälle kuseskelevia nuo biisit paikoin ovat, mutta se tulee aika usein genren mukana. Aika harva odottaa Ice-T:n olevan filosofi ja tasa-arvon ylin airut.

Koska Ice-T ei ikinä oikein saanut kunniaa Jay-Z:n kierrättämästä 99 Problems -hookistaan, palataan tällä levyllä vuoden 1993 Home Invasion -levyn hittiin ja tuodaan siihen metalli taustalle. Jay-Z:n hitissä bitch ei viitannut naiseen lainkaan, koska sehän olisi vähän junttia. Body Count ei ole samaa mieltä.

Kuitenkin, keski-ikä uhkaa meitä kaikkia, myös Ice-T:tä. Uudella levyllä versioidaan Suicidal Tendenciesin Institutionalized-klassikkoa vuodelta 1983. Säkeistöjen sanat on kuitenkin päivitetty teiniangstista Ice-T:n nykypäivään. Ennen kuin hiljennytään hetkeksi kuuntelemaan tätä, haluan muistuttaa, että Body Countin ensimmäisen levyn tunnetuin kappale kertoi poliisin tappamisesta ja sillä leuhottelusta.

Kertojan ongelmana on ensimmäisessä säkeistössä se, että hänen vaimonsa kokee Oprahin neuvoja kuunneltuaan, että kertoja käyttää liikaa aikaa XBoxin pelaamiseen. Kertoja ei halua muuta kuin relata ja pelata XBoxia. Toisen säkeistön vastoinkäyminen liittyy siihen, että protagonisti yrittää tarkastaa sähköpostiaan, mutta salasana ei kelpaa. Kertoja soittaa teleoperaattorin asiakaspalveluun, joka lähettää uuden salasanan hänen sähköpostiinsa, johon hän ei pääse. GANGSTA AS FUCK. STILL O.G.! (Tosin, mikä minä olen sanomaan, juuri tulin kotiin toimistotyöstäni.)

Kaikesta huolimatta, tämä on hömelö kesähittilevy niille, jotka eivät saa allergista kohtausta 90-lukuisten metallikitaroiden ja räpin yhdistämisestä tai gangstarapin tematiikasta. Yllättävää, että kesti bändiltä 22 vuotta saada kasaan paras levynsä, ja se tapahtui 2014 – kauan sen jälkeen kun tämä genre on mennyt muodista pois. Ei tämä Dark Side of The Moon ole, mutta hyvää viihdettä.

Weezerin sininen albumi

Nyt on hyvää luettavaa. 11 muusikkoa muistelee raita raidalta sinistä albumia Flavorwiren poikkeuksellisen hyvässä ja pitkässä artikkelissa.

Siitä on jo 20 vuotta, kun Weezerin sininen albumi julkaistiin. Täytyy vetää henkeä ja todeta uhkaavasti päälle painava keski-ikäistyminen. Ei se tunnu ihan niin kaukaiselta menneisyydeltä, mutta jos pannaan asioita perspektiiviin: tästä hetkestä Weezerin debyyttiin on pitempi matka kuin Weezerin debyytistä Pink Floydin Wish You Were Hereen.

Eikö se muka ollut ihan tuossa hiljattain, kun näin ensimmäisen kerran Buddy Hollyn videon MTV:llä? Ehkei sitten. Weezeriä voi alkaa pian jo soittaa klassisen rockin asemilla.

Nyrkkitappelu: Haluan olla rocktähti ja saada paljon naisia

Nyrkkitappelun kakkoslevy oli mukava ylläri. Ykköslevyllä lupailtiin jo jotain, mutta ei se ainakaan minun voimasoittooni päätynyt, kun oli turhan tasapaksu, vaikka hyviä hetkiäkin oli. Kakkoslevyllä sen sijaan kaava menee just kohdalleen. Otetaan kolme osaa Turbonegroa, otetaan vähän Tom of Finlandia pois, laitetaan yksi osa Stoogesia ja ripaus bergmanilaisia Suomi-punkahduksia.

Onhan tuo Anna mulle vaikutteita aika paljon velkaa Turbonegron Get it onille. Ja se on hyvä niin!

Tiukkaa kamaa! Tämänkaltainen punkistelu toimii tasan niin hyvin tai huonosti kuin biisinkirjoituksessa on homma pelittänyt, ja tällä levyllä on kilometrin parempia biisejä kuin debyytillä. Ekstrapisteet täytyy antaa Onko sulla lupa pitää kivaa -biisin MC Taakibörsta -viittauksesta, jollaista ei usein tämänkaltaisilta akteilta odota.

Levyn yltiörehellinen nimi taitaa juontaa juurensa Rumban murska-arvioon debyyttilevystä. ”Vaikka Nyrkkitappelun motiivi on selvästi olla rocktähtiä ja saada kauheasti naisia, jokainen itseään kunnioittava tai älykäs nainen varmasti karttaa nämä kappaleet kuultuaan bändin jäseniä kuin hiviä ja kuppaa.” Onpa kunnioitettavaa itseironiaa.